Viisaimmistakin
viisain pöllö osasi aina vastata metsän asukkaiden suurimpiinkin
kysymyksiin. Pöllöä ihailivat kaikki; myyrä, jänis, kettukin.
Pöllö oli se, jolta neuvoa tultiin pyytämään. Eräänä päivänä
joukko metsän asukkaita oli matkalla etsimään uusia seikkailuja.
Pöllöä pyydettiin mukaan, olihan pöllö kaikkitietävä. Tietäisi
varmasti minne mennä, ja vielä reitin takaisinkin! Matkaan he
lähtivät aamulla, jokainen intoa puhkuen. Pöllökin johdatti
joukkoa itsevarmana, sillä hän tiesi suuren kukkakedon metsän
ulkopuolelta.
Kukkaketo
oli kaunis. Jokainen oli haltioissaan, kun matka takaisin alkoi.
Alkoi olla hämärää, eikä pöllö enää tiennyt minne suuntaan
kuuluisi mennä. Ei hän sitä kehdannut myöntää, johdatti joukon
vasemmalle, sitten oikealle. Lopulta he olivat eksyksissä. Muut
metsän asukkaat olivat kiukkuisia, ja pöllönkin oli pakko myöntää
virheensä. Pyysi pöllö muilta anteeksi, mutta vastaukseksi sai
vain ilkeitä sanoja.
”Oletko
sittenkään niin viisas, kuin mitä väitetään? Eihän viisas ja
kaikkitietävä voi tehdä virheitä!”
Pöllö
oli surullinen. Aikoinaan he löysivät kotiin, mutta enää pöllöä
ei pidetty kaikista viisaimpana. Kuinka voikaan yksi pieni virhe muuttaa asioita?
Viisaskin voi erehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti