Mysteerinen murha bridgepelin keskellä

Lukemani kirja oli Agatha Christien teos "Kortit pöydällä", jonka ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1936. Suomennoksen kirjasta teki Aune Suomalainen, ja kirjan kustantaja on WSOY.

Agatha Christie oli "murhamammaksi" ja "rikosten kuningattareksi" kutsuttu englantilainen kirjailija, jonka kirjoja on käännetty jopa 44 eri kielelle. Hän on luonut kaksi hyvin tunnettua salapoliisihahmoa, jotka ovat Hercule Poirot ja Neiti Marple. Kirjassa "Kortit pöydällä" seikkailee Hercule Poirot, joka esiintyy Christien 33 romaanissa ja 54 novellissa.

Teos lähtee liikkeelle Hercule Poirotin ja erään herra Shaitanan kohtaamisella. He käyvät mielenkiintoa herättelevän keskustelun murhista ja salapoliisityöstä. Keskustelu kuitenkin päättyy herra Shaitanan kutsuessa Poirotin päivälliselle. Hercule Poirot hyväksyy kutsun ja saapuu sovittuna päivänä herra Shaitanan kotiin. Hän ei ollut ainoa, jonka Shaitana oli kutsunut vieraakseen, vaan vieraita oli yhteensä kahdeksan. Neljä vieraista oli rikosten tutkijoita. Hercule Poirot, salapoliisiromaanien kirjoittaja rouva Oliver, poliisipäällikkö Battle ja salaisen palvelun eversti Race. Neljä muuta vierasta olivat aikoinaan Shaitanan uskomusten mukaan tehneet täydellisen murhan. Päivällisen jälkeen vieraat jaettiin kahteen huoneeseen pelaamaan bridgeä. Etsivät laitettiin toiseen huoneeseen, ja Shaitana meni neljän murhasta epäillyn kanssa toiseen huoneeseen. Peli kuitenkin keskeytyy, kun eräs pelaajista huomaa Shaitanan olevan kuollut; hänet oli murhattu pistämällä tikarilla rintaan. Hercule Poirot alkaa muiden etsivien kanssa tutkia murhaa. Jonkun neljästä muusta vieraasta täytyi olla murhaaja; mutta kuka heistä? Hercule Poirot ratkaisee tapauksen käyttämällä vain psykologisia keinoja ja yllättää kaikki nokkeluudellaan.


Miljöönä toimii Lontoo. Kuitenkin tapahtumapaikat hyppelehtivät sinne tänne luoden pientä sekavuutta. Rikos tapahtuu herra Shaitanan ylellisessä kodissa, joka oli täynnä hienoja koriste-esineitä ja muita rikkauksia. Herra Shaitana kuvattiin muutenkin hyvin rikkaaksi ja jopa hieman omituiseksi mieheksi, mikä jossain määrin näkyi hänen kodissaan. Muina paikkoina toimi kaikkien epäiltyjen, sekä kaikkien etsivien kodit, joista ei kaikista saatu hirveästi tietoa.

Romaanissa henkilöt eivät olleet turhan monimutkaisesti kuvattuja, mutta silti Christie onnistui tekemään hahmoista hyvinkin mielenkiintoisia. Minut kuitenkin yllätti se, ettei Poirotin osa tutkimuksia tehdessä ollutkaan se suurin. Myös kolmen muun etsivän tutkimuksia kuvattiin, ja heiltä myös saatiin paljon johtolankoja. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä niin lukija saattoi verrata eri tutkimustapoja toisiinsa. Esimerkiksi tarkastaja Battle käytti hyvin suorasukaisia keinoja, kun taas Poirotin tutkimustapa oli psykologinen ja kiertelevä. Sellainen, jolla hän hämmensi kirjan epäiltyjä ja lukijaakin hyvin paljon. Rouva Oliver taas käytti kirjailijan- ja naisenvaistojaan.

Kirja oli hyvin mielenkiintoinen, vaikka käsitteli hieman minulle tuntematonta aihetta. Nimensä mukaisesti kirja käsittelee korttipeliä, tässä tapauksessa bridgeä. Varsinkin Poirotin tutkimustapa keskittyi melko paljon bridgepeliin, joten jotkut termit olivat minulle täysin tuntemattomia. Muuten kirja oli hyvin helppolukuinen. Juonessa oli helppo pysyä mukana, eikä miljöövaihteluiden tuoma pieni sekavuus oikeastaan edes haitannut. Kuten Agatha Christien kirjoissa usein käy, lukija joutuu yllättymään moneen otteeseen. Kun lukija luulee tietävänsä kuka murhaaja on, tapahtuukin jokin yllättävä käänne, joka pistää koko pakan ihan sekaisin.

Kirja ei ollut ollenkaan puuduttava, vaan eteni välillä hyvinkin nopeasti. Nopea eteneminen kuitenkin toi lisää juonenkäänteitä, jotka loivat jännitystä kirjaan. Juonenkäänteitä riitti aivan kirjan loppuun saakka. Yleensä monet nopeat juonenkäänteet tekevät kirjasta sekavan ja epämiellyttävän luettavan, mutta tässä kirjassa se toimi. Tahdin hidastaminen olisi saattanut tehdä kirjasta puuduttavamman, eikä se niin olisi ollut yhtä miellyttävää luettavaa.

Kirja oli loistava lukukokemus, kuten Agatha Christien teokset yleensäkin ovat. Suosittelen kirjaa kaikille dekkari- ja Agatha Christie faneille lämpimästi!

Hakemasi täydellisyys, valhetta?

Nykyään media antaa nuorisolle täysin vääristyneen kuvan kauneudesta ja siitä, miltä täydellisen ihmisen kuuluisi näyttää. Mainoksissa näemme alipainoisia naisia, joiden kasvot on luotu uuteen uskoon monen sentin meikkikerroksella ja erilaisilla kuvanmuokkauksilla. Nuoriso, varsinkin nuoret naiset, pyrkii tähän täydellisyyteen, jota ei oikeasti ole. Tämän median antaman käsityksen vuoksi monet nuoret sairastavat syömishäiriöitä, heillä voi olla huono itsetunto ja he tuntevat itsensä alakuloisiksi, jopa masentuneiksi. Tämä usein johtuu siitä, etteivät he näekkään peilistä samaa ihmistä, kuin television meikkimainoksessa. Kukaan ei voi muokata kasvojaan samalla tavalla kuin kuvia.

Median pitäisi muuttaa nuorille antamaansa kauneuskäsitystä. Jos joku ulkopuolinen sanoo normaalipainoisuuden olevan kaunista, ei itsestään epävarma nuori saata sitä uskoa. Jos taas media alkaisi käyttää mainoksissa ja ohjelmissaan normaalipainoisia, luonnonkauniita naisia, voisi tämä samainen epävärma nuori tuntea itsensä kauniiksi. Medialla on nykyään niin suuri vaikutus ihmisiin, ettei sitä aina itsekään tahdo käsittää.

Monien nuorten käsitys siitä, että ulkonäkö olisi kaikista tärkeintä, olisi myös saatava muuttumaan. Toiseen ihmiseen kuuluisi kiintyä luonteen, ei ulkonäön vuoksi. Siksi myös omassa ulkonäössään kuuluisi hyväksyä ne pienet omasta mielestä rumat asiat, koska ne pienet virheet tekevät ihmisistä sitä, mitä he ovat. On kaunista, kun joku uskaltaa olla oma, itsevarma itsensä, välittämättä vioistaan. Sillä jokaisella on vikoja, mutta kuitenkin jokaisessa on aina jotakin kaunista.



(Ongelma

Ongelman syyt
Ongelman seuraukset
Ratkaisuehdotukset
Ratkaisuehdotusten perustelu)

People error.

Olen monesti sanonut viihtyväni paremmin yksin, jopa ihan pienenä lapsena ajattelin niin. Siitä huolimatta löydän itseni aina muiden ihmisten seurasta. Ensimmäisellä kerralla ajauduin muiden luokse jo ensimmäisenä koulupäivänä, kun huomasin miten kivaa oli, kun joku hymyili minulle ystävällisesti. Hieman isompana tarvitsin  jonkun lohduttamaan ja kertomaan, että kaikki kääntyisi parhain päin, kun itkin lemmikkikissani kuolemaa. Nykyisinkin yksinäisimpinä hetkinä tartun puhelimeen soittaakseni ystävilleni. Ehkä olenkin sosiaalisempi kuin luulin. Ehkä minä tosiaan tarvitsen ystäviä ympärilleni.




:)

Musiikki ja minä.

Musiikki on ollut minulle jo pitkään rakas harrastus. Ennen se rajoittui pelkästään musiikin kuunteluun, mutta nykyään musiikin harrastaminen on paljon laajempaa. Pidän todella paljon laulamisesta, ja nuorempana jopa unelmoin laulajan ammatista. Laulamisen aloitin tosissani noin neljä vuotta sitten, kun muutama ystäväni kehui lauluääntäni ja kehotti minua aloittamaan laulamisen. Päätinkin kokeilla sitä ihan kunnolla ja pikkuhiljaa laulamisesta tuli minulle todella tärkeä harrastus. Aluksi aloitin pelkästään kotona lempikappaleitteni mukana laulamisella, mutta myöhemmin aloitin myös klassiset laulutunnit. Silloin myös minä ja muutama ystäväni päätimme osallistua Bändikerhoon, ja niin saimme kerran viikossa harjoitella koulun tiloissa omana bändinä. Silloin myös aloin kiinnostua basson ja kitaran soittamisesta.

Meidän bändimme oli aluksi todellinen fiasko, kukaan ei oikein osannut mitään, mutta kovasti me ainakin yritimme! Minä ja yksi ystävistäni olimme tässä bändissä kolme vuotta, kun taas muut jäsenet vaihtelivat aina silloin tällöin, kun heidän kiinnostuksensa lopahti. Meidän lopulliseen kokoonpanoon kuului kolme jäsentä. Minä toimin bändissä basistina. Sen kolmen vuoden aikana, mitä bändimme oli kasassa, kaikki soittajat kehittyivät huimasti. Saimme Bändikerhon kautta jopa esiintyä pienissä konserteissa, ja ne konsertit innoittivat minua paljon musiikin soittamiseen. Pikkuhiljaa noiden kolmen vuoden aikana opin myös soittamaan jonkin verran kitaraa ja bassonsoittotaitoni parantuivat.

Bändikerhon lisäksi musiikkia tuli harrastettua kotona ja myös musiikintunneilla. Erityisesti musiikintunneilla kehityin kitaransoitossa. Siellä opin myös jonkin verran musiikin teoriaa.

Ikioman basson sain vasta noin 1½ vuotta sitten, ja oman akustisen kitaran melkein vuosi sitten. Haluaisin tulevaisuudessa omistaa myös sähkökitaran, sillä haluan opetella soittamaan myös hieman raskaampaa musiikkia. Olen myös aina halunnut oppia soittamaan pianoa ja selloa, sillä ne ovat todella kauniin kuuloisia. Saa nähdä jos joskus on mahdollisuus ruveta opettelemaan kummankin soittimen soittoa.

Itse pidän eniten raskaasta musiikista, eniten Visual- ja Oshare Kei(toisinsanoen J-rockista) musiikista. Suosikkibändeihini kuuluu esimerkiksi D, SCREW, The GazettE, Alice Nine, DIAURA, D'espairsRay, Matenrou Opera ja monia, monia muita. Olenkin opetellut soittamaan bassolla myös yllä mainittujen bändien musiikkia. (Olen myös käynyt kahdesti D:n konsertissa, ja kerran SCREW:n konsertissa. <3)

Toisinsanoen musiikki siis kuuluu jokapäiväiseen elämääni ja on minulle todella tärkeää.