Kävimme katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterissa farssin Riemurahat. Riemurahat kertoi miehestä, joka metrosta poistuttuaan nappasi mukaansa väärän salkun, joka sisälsi puolitoista miljoonaa puntaa. Mies vaimonsa kanssa päättää lähteä pakoon etelän lämpöön, mutta aina jokin vastoinkäyminen pilasi suunnitelmat...
Farssi on alalajina hyvin vauhdikas ja nopeasti etenevä. Farssin tarkoitus on saada yleisö nauramaan väärinkäsitysten, absurdien tilanteiden, salaisuuksien ja verbaalisen huumorin avulla. Yleensä farssit päättyvät onnellisesti, aivan kuten Riemurahatkin. Riemurahat oli hyvin onnistunut farssina; se oli hyvin vauhdikas ja sisälsi paljon humoristisia tilanteita. Yleisön naurunremahduksista päätellen farssin huumori pureutui moneen, ja sehän vain kertoo onnistumisesta. Huumori oli hyvin vauhdikasta ja monimielistä. Varsinkin hahmojen kömmähdyksiä käytettiin huumorin lähteenä.
Lavastus oli mielestäni hyvin onnistunut ja tavallaan aidon oloinen. Lavastuksena toimi perheen koti, lähinnä oleskeluhuone. Oleskeluhuoneesta lähti ovet ulos, keittiöön, ruokahuoneeseen sekä portaat yläkertaan. Lavastus toimi hyvin, sillä liikkuminen huoneesta toiseen vaikutti luontevalta; aivan kuin oven takana oikeasti olisikin keittiö.
Riemurahat oli kokonaisuudessaan melko viihdyttävä näytelmä. En ollut ennen tätä käynyt katsomassa farsseja, joten minulla oli hyvin suuret ennakkoluulot näytelmää kohtaan. Kuvittelin näytelmän sisältävän kuivaa huumoria, joka ei oikeastaan naurata ketään. Olin kuitenkin väärässä, sillä huumori oli monipuolista ja pisti ihan oikeasti hymyilemään, jopa nauramaan välillä. Vauhdikas näytelmä todella oli, uusia käänteitä ilmeni koko ajan. Näyttelijöiden ilmeet ja eleet, sekä muu näyttelijäntyö oli mielestäni yllättävän hyvää.
Kuitenkin näytelmässä olisi voinut olla jotain lisää. Pariskunta oli näytelmässä lähdössä ulkomaille karkuun, mutta aina heille tuli jokin este. Jossain vaiheessa minua jopa alkoi ärsyttämään, etteivät he ikinä päässeet lähtemään. Tuo ärsyynnys yleensä katosi jonkun hauskan vuoropuhelun jälkeen, mutta useammin kuin kerran huomasin ajattelevani: "Lähtekää jo sinne Barceloonaan!"
Eli näytelmä mielestäni vähän kuin junnasi paikoillaan. Olisin toivonut hahmojen etenevän jonnekkin muualle kuin oman olohuoneen sohvalle.
Muuten pidin näytelmästä kovasti, ja olin ihan iloinen onnellisesta lopusta, kun hahmot ilmeisesti sittenkin pääsivät muuttamaan ulkomaille. Farssi yllätti positiivisesti ja olen ihan iloinen että kävin katsomassa sen!
